sunnuntai 25. elokuuta 2013

Vihersmoothie

Vihreää! Hyvää voimaa.

Näillä eväillä päivä näyttää ja tuntuu hyvältä. Vihersmoothie on paitsi "pop", ennen kaikkea raikas ja täynnä ravintoa.

"Puoli kiloa päivässä" täyttyy huomaamatta kun aamu alkaa tällä. Mintun säväyttämä aamun smoothie on vihreä, voimauttava ja vastustamaton. Ja juhlavakin; tarjottiinpa tätä alkumaljana synttärikutsuillakin!

(Ota muuten haaste vastaan: miksipä juhlat, edes lastenkutsut, tulisi olla sokerihuuruisia? Sen sijaan vihreää, tuoretta, hyvää ja iloista on mukava tarjota ja jakaa!)

Einon vihersmoothie ***

Ainekset:

- Vettä 4-5 dl
- 3 pakastettua banaania (kypsän puolella)
- 1 omena
- 1 avokado
- pari nuppua parsakaalia
- lehtikaalin lehti
- 3 pakastepinaatin palaa
- tuoreen mintun lehtiä 5 kpl

Ohje:
1)    Lisää vesi blenderiin ja ota banaanit pakkasesta ja hurauta
2)    Lisää omena, avokado, pinaatti blenderiin ja hurauta taas.
3)    Ota lehtikaali, huuhtele, poista paksu lehtiruoti ja laita blenderiin.
4)    Lisää parsakaali ja mintun lehdet ja surauta koko setti niin ettei sattumia jää.
5)    Lisää tarvittaessa vettä, Einon vihersmoothie kuuluu olla juoksevaa ja helposti juotavaa.

Tärkeitä pointteja:

-       Smoothien kuuluu olla kylmää, lämpimänä sitä ei juo Einokaan
-       Banaanit antavat makeuden. Älä käytä raakoja banaaneita.
-       Minttu tuo raikkaan säväyksen
-       Smoothie on parasta täysin sileänä
-      Juo tätä niin paljon kuin jaksat






Tämä resepti on huolella koottu ja maisteltu. Banaani ja omena makeutta tuomaan, avokado kermaisen valloittavaa koostumusta, lehtikaali superia vihreyttä, pinaatti poweria ja minttu sen erityisen extrasäväyksen. Puhumattakaan kaikkien osasten upeista ravintosisällöistä.

Säännöllisen käytön jälkeen huomaat hyvän olon myös näkyvän; kyllä, hyvä olo tulee sisältä, ja se huokuu sinusta.

Niittulan kojusta löytyvät meidän makuun makoisimmat lehtikaalit ja minttu. Marketista löydämme luomubanaanit; huom, banaanit saavat olla kypsiä, kas kuinka senkin smoothien maussa maistaa, jos liian raakoja käyttää. Jos banaanin määrä tuntuu omaan makuun tai masuun liian paljolta, voisi esim. päärynällä korvata osan ja tuoda makeutta. Joissain versioissa mukana on meillä ollut myös persiljaa ja kurkkua, tammenlehtisalaattiakin. Saavat ne mukana ollakin, mutta toisaalta, täydellistä jo tällaisenaan. Saatavuuden mukaan toki soveltaen ja voimaatuovista vihreistä inspiroituen.

Anna mennä!

*** Smoothie nimetty Einon vihersmoothieksi, ihan siksi että resepti viimeistelty mieheni toimesta, ja myöskin alleviivaamaan sitä että tämä ei ole vain tyttöjen viherpiiperrystä, vaan tosihyvä juttu kaikille, vaikka sitten ihan karskeimmille miehillekin. Ja toisaalta, mikä olisikaan helpompaa kuin jo aamusta varmistaa että "ne vihreät" on tullut huitaistua alas jo, ja sitten voikin jatkaa muuta. Niin helppoa. Uskallatko kokeilla, ja myöntää että maistuu?

;-)

lauantai 24. elokuuta 2013

Amarantti/jättisavikka-katkarapuhöystö

Täsmäisku Turun torille ja Niittulan tontille torstaisin ja lauantaisin kerryttää yllättäviä aineksia jääkaappiin.

Ihmeellisimpiä ostaa ihastuksissaan ja miettii vasta myöhemmin, mitä niistä valmistaisi. Niin syntyi tämä resepti. Kun on aikansa taivastellut amarantin ja jättisavikan vaikuttavia aniliininpuna-vihreäsävyjä esteettisenä kokemuksena, alkaa päässä kihitä innostus saada nuo ihastuttavat kasvikset kitusiinsa jossain muodossa.

Hienoinen kypsennys tekee terää kasvikselle kuin kasvikselle ainakin ruoansulatuksen mielestä, siis salaattivihanneksia lukuunottamatta, joten katson, että nuo raakana kauniit, mutta maultaan vienosti kitkerät lehtivihannekset kannattaa kesyttää pannulla.

Vesan vihreää ja äyriäisen pyrstöä

  • Niittulan tilan pussukka amarantinlehtiä tai jättisavikan lehtiä (luomusti viljellyt punajuuren, porkkanan tai retiisin naatit kelpaavat myös)
  • Pussillinen suuria pakastekatkarapuja. Anna sulaa jääkaapissa puolisen vuorokautta ennen valmistusta.
  • Paahdettuja cashewpähkinöitä. Tai pinjansiemeniä.  Paahda ne valmiiksi ennen kuin alat kokata.
  • 1 luomusitruuna -  sen mehu ja kuori
  • Muutama valkosipulin kynsi (2 isoa tai 4 pientä)
  • Palanen tuoretta tai kuivattua punaista chiliä
  • Sormisuolaa
  • Oliiviöljyä

Perusasioiden ääreltä liikkeelle: Paksupohjaiselle pannulle oliiviöljyä, liesi maltilliselle keskilämmölle. Kun öljy on kuumennut hiukan (ei saa polttaa!), lisätään pyhä kolminaisuus: Valkosipulisilppu, chili ja suikaloitu ja silputtu luomusitruunankuori (suosittelen sitrusrautaa - sillä saa kuoren irtoamaan kätevästi ja niin, ettei kuoren alla olevaa kitkerää ja mössöistä valkoista osaa tule mukaan). Kuullotetaan minuutti, kaksi, öljyssä koko ajan liikutellen. Ei ruskisteta, ei kärvennetä.


Kun pannulta nousee jumalaista sitruunan ja valkosipulin tuoksua, ja ne ovat saaneet  aavistuksen kullankeltaista väriä, lisätään viherainekset. Ne voivat olla otsikossa mainittua amarantinlehteä tai jättisavikkaa, mutta käypäisiä ovat myös useiden vihannesten syömäkelpoiset naatit. Jatketaan ainesten liikuttelua. Viheraines alkaa pehmentyä, ja ennen kuin siitä irronnut kosteus on haihtunut kokonaan, lisätään pannulle sitruunamehu. Liikutellaan vielä hetki ja lisätään kuivalla valurautapannulla jo aiemmin hellävaroen paahdetut pähkinät tai pinjansiemenet. Seuraavan hetken jälkeen lisätään sulatetut, valutetut katkaravut. On tärkeää, että ne ovat sulaneet, sillä jos niitä sulattelee kuumalla pannulla, ne ehtivät nesteen haihtuessa kypsyä kuiviksi käppänöiksi. Mehevä ravun olla pitää!


Tärkkelysannokseksi höystön pirteän ja pähkinäisen maun kanssa sopii esim. keitetty kuskus.
Nautinnon täydellistää hyvä roseeviini - sopii hienosti myös annoksen väreihin. Valkoviini käy myös.



perjantai 23. elokuuta 2013

Vihreät pavut ranskalaisittain

Tämän papujen valmistustavan opin Ranskassa pitkään asuneelta ystävältäni. Papulisukkeesta on tullut loppukesän ja alkusyksyn suosikki, johon jokainen valkosipulin ystävä ihastuu. Se syntyy hetkessä ja helposti. Paras tulos syntyy tuoreista, juuri kiehautetuista pavuista, mutta talvella voi käyttää pakastamiaan papuja -  keittoaika ennen pakastamista on sama kuin reseptissä, noin viisi minuuttia.

Ruoan toinen pääainesosa on valkosipuli, ja sen syöminenhän on viisasta ja terveellistä ja siltä tuoksahtaminen suorastaan kuuluu ihmisen perusoikeuksiin.

Ainekset:
Sopiva määrä papuja (kourallinen per annos)
1 valkosipulinkynsi per kourallinen papuja
oliiviöljyä
sormisuolaa

Valmistele pavut, nyppää niistä kanta pois ja huuhtele. Keitä väljässä, suolahyppysellisellä maustetussa vedessä noin viisi minuuttia. Katso aikaa kellosta -  pavut eivät saa kiehua liian pehmeiksi, mutta eivät myöskään jäädä narskuviksi.
Kuumenna pannulla oliiviöljyä. Hyvä rautapannu on tässä omiaan, mutta pääasia on paksu pohja. Vahdi, ettei öljy kuumene liikaa (savuava öljy on pilalla ja pitää vaihtaa). Puserra valkosipulinkynnet pannulle, liikuttele lastalla koko ajan, ettei valkosipuli kärähdä. Kun se on kypsynyt hetken, lisää keitetyt pavut ja jatka liikuttelua. Papuja ei paisteta, vaan ideana on, että kuullotettu valkosipulimurska tarttuu papuihin ja pavut kuumenevat. Kaada pois pannulta, rapisuta päälle sormisuolaa ja tarjoile.

maanantai 19. elokuuta 2013

Keitto vahapavuista

Papujen viljelijänä kuulee usein kysymyksen: miten nuo vihreät, violetit ja keltaiset pavut eroavat toisistaan. Ja vastaukseni on aina sama: "Vihreä ja violetti ovat käytännössä sama asia, mutta tämä keltainen kestää paremmin kypsennystä." Keltaiset vahapavut kelpaavat käytettäviksi samalla tavalla kuin tavallisemmat pavutkin, mutta niiden todellinen luonne tulee esille pitkään kypsennettävissä ruoissa. Jos tähän etelä-eurooppalaiseen keittoon laittaisi vihreitä papuja, olisivat ne hajonneet mössöksi kauan ennen ruoan valmistumista. Tämän ruoan tein lauantai-iltana, kun toripäivä oli päätöksessä ja minulla oli jäänyt joitain vahapapuja myymättä. Ja hyvä niin, saa viljelijäkin osansa.

Kyseessä ei ole oikeastaan tarkka resepti, vaan torilla kroatialaiselta ystävältä kuultu valmistusperiaate. Keiton tärkein raaka-aine on vahapapu, niitä ei voi jättää pois. Muut tärkeät aineet ovat sipuli, porkkana, tomaatti ja paprikajauhe. Loppu voi olla omaa sovellusta. Mukaan voi laittaa lihaa, muita papuja ja mausteita maun mukaan. Reseptin antajan mielestä lihaa ei tarvita, mutta perheen miespuoliset jäsenet kuulemma pitävät enemmän lihaversiosta.


Kuva: Tätä papukeittoa voisi kutsua myös muhennokseksi tai padaksi. Tämä on keiton viimeinen annos ja kuten näkyy, keiton liemi häviää kattilasta ensimmäisenä, niin maukasta se on. Tai sitten laitoin vettä keittoon vain liian vähän. Edessä raakoja vahapapuja nähtäväksi niille, jotka eivät kyseisestä vihanneksesta ole kuulleet. Kuvan versiossa on mukana kanaa, reseptistä se puuttuu.
 

Tarhurin tuhti keitto vaha- ja härkäpavuista  

(reseptissä annetut määrät ovat viitteellisiä)

400 g vahapapuja
100 g tuoreita riivittyjä härkäpapuja (tuleentuneen puoleisia)
2 pientä sipulia
2 porkkanaa
1 valkosipulinkynsi
1 chilipaprika
2 rkl tomaattipyreetä
1 dl punaviiniä
1 tölkki tomaattimurskaa
(savustettua) paprikajauhetta
sellerisuolaa
kuivattua herkkutattia jauheena
suolaa
öljyä paistamiseen
vettä

Perkaa vahapavuista kannat pois ja pätki pavut samalla napsauttaen palasiksi. Perkaa härkäpavut. Kuori ja paloittele sipuli, porkkanat, valkosipulin kynsi ja chili.

Laita vahapavut, härkäpavut, sipuli, ja porkkana kattilaan ja kuullota öljyssä viitisen minuuttia. Koska tässä versiossa ei ole rasvaista lihaa, suosittelen käyttämään oliiviöljyä ja hieman totuttua runsaammin.  Lisää valkosipuli, chili ja tomaattipyre ja jatka kuullottamista. Lisää punaviini ja anna alkoholin haihtua. Lisää tomaattimurska ja vettä sen verran, että kasvikset peittyvät reilusti. Mausta paprikajauheella, sellerisuolalla ja herkkutattijauheella. Jätä hiljalleen porisemaan.

Keitä keittoa 1,5 h tai kunnes vahapavut tuntuvat mukavan pehmeille. Tarkasta suola. Keitto on hyvää heti silleensä, mutta useiden muiden keittojen tapaan parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä.